Edistysaskelia

Paino putoaa ja tiedän sen siitä, että hankin nyt kuitenkin vaa'an.
Totesin, että tarvitsen jotain todisteita motivaattoriksi. Senttien mittailu ei onnistunut, sillä kun on tarpeeksi tätä läskiä niin ei mittaaminenkaan ole helppoa vaan tulos vaihtelee senteillä suuntaan ja toiseen tosi helposti.

Painoindeksin mukaan pääsin pois sieltä sairaalloisen lihavuuden puolelta ja olen nyt enää vaikeasti lihava. Lohdullista ;) .

Asioita, joissa olen viime aikoina onnistunut:
+ alkoholin käytön vähentäminen
+ ateriarytmin säännöllistäminen
+ annoskokojen pienentäminen
+ herkut on jääneet kokonaan pois, ei ole ollut edes mielitekoja

Parannettavaa olisi edelleen huimasti liikunnan saralla. Edistysaskeleena voinee pitää sitä, että hankin Gymstickin ja viikonloppuna olisi tarkoitus harjoitella muutama liikesarja.
Kuntosaleihin tutustumisessa en ole edennyt mitenkään. Jooga on alkanut kiinnostamaan koko ajan enemmän ja enemmän, josko sitä rohkaistuisi kokeilemaan.
Eilen tein normaalia pidemmän lenkin koiran kanssa, siitä iso plussa.

Viikonloppuna on tiedossa ravintolaillallinen ystävien kanssa, ja vaikka olen luvannut itselleni suhtautua tähän painonpudotukseen maltilla ja antanut itselleni luvan nauttia elämästä niin syyllisyys meinaa jo etukäteen hiipiä  mieleen.
Aion kyllä tutkia vähän tarkemmin ruokalistan vaihtoehtoja, mutta tilata ja syödä kuitenkin sellaista ruokaa jota oikeasti haluan. Ja nauttia myös pari lasia viiniä :)

Muutostarpeita

Vaikka minulla on tarkoitus muuttaa asioita yksi pieni asia kerrallaan, niin on silti hyvä hahmottaa kokonaisuutena asiat, jotka on retuperällä ja välttämätöntä tai ainakin hyödyllistä tehdä toisin tavoitteeseeni pääsemiseksi.

Karkeimmillaan nuo osa-alueet ovat asenteet, ravinto ja liikunta.

No mitä olen tähän asti tehnyt? Ainakin pohtinut kovasti omia asenteita, lähinnä noita kahta jälkimmäistä kohtaan. Hyvä alku! Sillä kaikkihan lähtee korvien välistä.

Eniten olen pohtinut omia ruokailutottumuksiani ja suhdettani ruokaan, syytä siihen miksi painoni on kivunnut tällaisiin lukemiin. Olen todennut olevani herkuttelija, napostelija, lohtusyöjä ja syöneeni liian suuria annoksia, toisinaan jopa jättiläismäisiä.
Vedenjuonti on ollut unohduksissa, sen sijaan alkoholia olen muistanut juoda. Viinilasillinen tai kaksi ja Downton Abbey ovat erottamattomat tiistai-illan kaverukset, samoin on valitettavasti monen muun lempiohjelmani kanssa. Yksi saunaolut on yleensä tarvinnut seurakseen toisen ja kolmannenkin. Tähän vielä lisätään menot ja ravintolaillalliset kavereiden kanssa, niin kyllähän sitä on ihan omiksi tarpeiksi tullut juotua. Kirpaisee myöntää.

Ravinnon suhteen olen jo edistynytkin ihan käytännön muutoksiin, kirjoittelen enemmän siitä myöhemmin. 

Liikunnan kanssa sen sijaan on enemmän työsarkaa. Tiedän, että painonpudotuksen kannalta riittää ruokavalion korjaaminen, mutta haluan edistää hyvinvointiani ja terveyttäni löytämällä itselleni sopivat liikuntamuodot. Teen tällä hetkellä suurimmaksi osaksi istumatyötä ja viimeaikoina sen haitat terveydelle ovat olleet paljon esillä eri medioissa. Käytännössä ainoa liikunta jota harrastan, on koiran kanssa lenkkeily. Tämä ei ole kuitenkaan päivittäistä, sillä puolet ja vähän enemmänkin hommasta hoitaa mieheni.
Lajeja joista voisin kuvitella pitäväni ovat esim. kahvakuulailu ja jooga. No mikä estää menemästä kokeilemaan? Järkyttävän korkea kynnys osallistua ryhmäliikuntatunnille. Tiedän olevani hölmö, mutta näin vaan on. Lisää kypsyttelyä ja aivotyötä tarvitaan.
Kuntosaliharjoittelusta pidän, olen sitä harrastanut aiemminkin. Olemme tosin muuttaneet edellisten, aika kauan sitten olleiden, treenien jälkeen uudelle paikkakunnalle, ja pitäisi löytää uusi kuntosali jonne mennä treenaamaan. Taas alkaa kynnys nousta. Mutta se olkoon lähitulevaisuuden tavoitteeni; käydä tutustumassa yhteen tai useampaan kuntosaliin tällä paikkakunnalla.
Niin ja se joka tuutista toitotettava hyötyliikunta. Siltäkin saralta löytyy potentiaalia.

Kaikenkaikkiaan paljon on ajateltavaa ja ennen kaikkea noita käytännön asioita arjessa, joihin tarttua. Ja sehän on oikeastaan positiivista, tuloksia tulee varmasti koska on niin monta juttua, jotka voi tehdä paremmin kuin ennen. Tärkein työkalu, josta yritän matkan aikana pitää kynsin ja hampain kiinni onkin juuri positiivinen asenne.

Alku

Täytän tänä vuonna 36 vuotta. Olen painoindeksitaulukoiden mukaan juuri ylittänyt sairaalloisen lihavuuden rajan. Aion kutistua normaalipainoiseksi kunnes täytän 38 vuotta.

Ylipainoa on siis nelisenkymmentä kiloa! En luultavastikaan tule keskittymään tämän matkan aikana painon seuraamiseen, motivaattorina ajattelin käyttää enemmän mittanauhaa, mutta muutokset matkan varrella ovat mahdollisia. Lähinnä kuitenkin käyn täällä läpi tuntemuksiani, hyviä ja huonoja fiiliksiä ja jutustelen asioista aiheen ympärillä. 

No miten aion sitten tavoitteeseeni päästä?

Rakastamalla itseäni ja olemalla itselleni armollinen. Keskittymällä niihin asioihin, jotka tuottavat iloa ja hyvää mieltä. Positiivisella asenteella. Nyt varmaan moni jo pudistaa päätään, että noihin läskeihin ei armo auta, ja on siinä osittain oikeassakin.

Aion kyllä muuttaa elämäntapani pysyvästi, mutta en tällä kertaa aloita mitään tiukkaa dieettiä ja yli-inhimillistä kunto-ohjelmaa, vaan lähden muuttamaan asioita yksi kerrallaan.  Perfektionistinen ja malttamaton luonteeni saa enemmän koetusta sallivuudesta. Olen kulkenut nuo tiukan linjan polut ja onnistunutkin silloin painonpudotuksessa, mutta en ole sillä tiellä saavuttanut pysyviä tuloksia. Nyt haluan oikeasti muuttaa elämäni kokonaan ja siirtyä sittemmin uusille vuosikymmenille terveenä ja hyvinvoivana!

Tervetuloa mukaan seuraamaan taivaltani. Kommentit ja keskustelu on toivottavaa!